Etusivu---Tiedot---Saavutukset---Galleria---Harrastukset---Päiväkirja---Tapahtumakalenteri---Linkit---Vieraskirja

2008 ---- 2007 ---- 2006 ---- 2005 ---- 2004 ---- 2003 ---- 2002 ---- Vatsalaukunkiertymä



Torstai 20.9 - Maanantai 8.10


Maanantai 8.10.2007

Leikkauksesta on kulunut tarkalleen 2 viikkoa ja 3 päivää.
Jimi on toipunut todella hyvin.

Tiistaina 2.10 poistettiin tikit eli 10 päivää leikkauksesta. Mitään esteitä ei ollut
poistattaa tikkejä, koska haava oli hyvin umpeutunut ja terveen näköinen.
Jimi antoi poistattaa tikit hyvin. Ennen Eläinklinikalta lähtöä tuli pari eläinlääkäriä
ihmettelemään ja ihastelemaan kuinka virkeänä Jimi oli. Voiko olla mahdollista
että on sama koira, jolla oli reilu viikko sitten hetket elämän ja kuoleman välillä.
Myös Jimin leikannut Lääkäri (Matti Behm) oli talossa. Hänellä oli silloin potilas
eikä ehtinyt katsomaan Jimiä, mutta oli vilpittömästi
iloinen kuullessaan Jimin voinnista =).

Jimin lääkkeen pistin vielä viimeisen kerran tikinpoisto iltana. Onneksi enää ei
tarvitse pistää Jimiä ja pisto alueilta pääsee iho rauhottumaan. Nahka kovettui
pikku hiljaa molemmilta puolilta lapoja, jonne lääke piti laittaa. Toisella puolella
on vielä isolla alueella patti, mutta toivotaan että se alkaa laskeutumaan.
Toinen puoli onkin jo melko normaali. 

Ruoka maistuu edelleen hyvin ja Jimi saa kolme annosta päivässä n. 3,5dl/kerta.
Siinä ruoka-rytmissä aionkin sitten pysyä ihan pidemmän aikaa, Jimi on vain
mielissään kun saa useasti päivässä ruokaa. Se osaa jo odottaa ja on ruoka-ajan
lähestyessä rauhaton.

Jimi on nyt nukkunut normaaliin tapaan, ettei nukuta enää yhdessä "turvapaikassa".
Parin viikon ajan nukuttiin vierekkäin, mutta luotan siihen että se ei nuole/raavi,
koska haava on päivä päivältä vain paremman näköinen.


Perjantai 28.9.2007
Nyt on tasan viikko, kun Jimi oli leikkauksessa. Toipuminen on alkanut hyvin ja
mahassa oleva leikkausviilto on hyvän ja terveen näköinen. Ulkona käydään
kävelemässä vain pieniä lenkkejä tässä kotimme lähistöllä. Innostui Jimi eilen
vähän kellimään "pensaikossa", mutta kielsin sitä. Pelkään että haava repeää
johonkin risuun, kun ei ole vielä täysin parantunut. Ruokahalu on ollut suuri
(velliä) ja onneksi kaikki pysyy sisällä. Jimi syö nyt kauravelliä johon on sekoitettu,
raejuustoa, piimää, vähän tonnikalaa ja muutama oma nappula joita lisäsin vasta
eilen ensimmäisen kerran. Aluksi annoin ruoan 4 kertaa päivässä n.2dl kerrallaan,
mutta alkoi jättämään. Joten eilen siirryin 3 annos kertaan päivässä n.3dl / kerta
ja pikku hiljaa isommaksi annokseksi ja lopulta 2 annosta /päivä.

Jimin kotiuduttua perjantai-iltana tehtiin alue missä saa olla rauhassa pikku-riiviö
Eetulta heti rauhotuksesta/pöllyistä herättyään. 2-vuotias ei vielä täysin ymmärrä,
että saattaa nyt sattua, jos samalla tavalla rutistellaan kuin ennen. Silloin kun Eetu
ei ole kotona saa Jimi oleskella huoneistossa vapaasti. 

Koko viikon olen nukkunut Jimin vieressä. Vain kahtena ensimmäisenä yönä
pyysi pihalle, muut yöt on mennyt hyvin rauhallisesti. Inhottavaa kauluria ollaan
vain pidetty
Jimin ollessa yksin kotona.

Jimin toisen lääkkeen kuuri vielä jatkuu yht. annetaan 10-12 päivää leikkauksesta.
Tikin poistoon varasin jo ajan ensi tiistaille.

Perjantai 21.9.2007
vaille yksi yöllä, Jimin olo vaan paheni se yritti oksentaa tuloksetta ja siihen koski
kovasti, huomasin että se on turvonnut mahan kohdalta aloin jo itsekseni
epäilemään vatsalaukunkiertymää. Hädissäni etsin eläinlääkäriä kenelle soittaa
ja laskin Jimin ulos, sillä välin se ehti jo hävitäkkii kun jätin yksin. Onneksi
löysin pian pimeästä metsästä kotimme tien toiselta puolelta. Oltiin puoli kahdelta
Varpaisjärvellä. Lääkäri auttoi  ensihädässä, että Jimi selviäisi aamuun asti.
SUURI KIITOS KUULUU KATI PAANASELLE!!!.Menin Iisalmeen kolmen jälkeen,
koska ajattelin jos jotain vakavaa alkaa tapahtumaan niin on apua lähellä.
Jimi oli rauhoituksen alaisena ja heräsi joskus neljän- viiden aikoihin. Näytti 
ihan normaalilta maha ei ollut turvoksissa ja kävi tarpeillaan eikä enää yökkinyt.
Soitin kuuden jälkeen vielä Iisalmen eläinlääkärille mikä on tilanne ja hän sanoi
jos vesi pysyy sisällä niin ei mitään hätää. Läksin sitten Iisalmesta kotiin ja ehdin
tunnin-pari nukkua, havahduin siihen kun Jimi oli rauhaton vaihtoi jatkuvasti
asentoa. Tarjottiin viiliä, mutta se ei kelvannut... Vettä joi jonkin verran ja
juotuaan alkoi heti rylläämään ja sitten 9 jälkeen oltiin Iisalmen eläinklinikalla...
ja jäi sinne operoitavaksi... odotellessani yritin koota itseni ja rauhoittua,
mutta mielessäni pyöri kokoajan,että entä jos Jimi ei selviä siitä...
Hyvä Ystäväni Sanna oli silloin tukenani, KIITOS SANNALLE !!!
Yhden aikaan menin hakemaan Jimiä leikkauksen jälkeen, siellä se oli vielä
tipassa. Sain kasan lääkkeitä ja ohjeita. Vähän ennen kun päästiin lähtemään
kotiin Jimi heräsi rauhoituksesta ja voi kamala että se huuti ja riehui kun siihen
sattui.Pelkäsin että miten minä pärjään kotona sen kanssa, antoivat varalta pari
annosta rauhoittavaa jos vielä herää kipuihin, mutta niitä ei onneksi sitten
tarvinukkaan.Kun Jimi illalla heräsi kuudelta yritti se heti ylös, mutta oli vielä
niin jurrissa ettei olisi millään pysynyt pystyssä. Vailla yhdeksän Jimi pääsi ylös
ja kävi kävelemässä ulkona. Vasta kahden maissa teki kunnolla pisulit, joten
sai jo huokaista helpotuksesta että virtsaaminen onnistuu. Koko yön nukuin
vieressä ja Jimi "itki" välillä...Aamulla oli jo niin kuin aina ennen, paitsi vähän
vaisumpi kipujen takia. Odotti jo innolla että saa ruokaa (velliä)...

Jimille annetaan 5 päivän aikana kahta eri lääkettä kerran päivässä,
toisen pistän nahkaan ja toisen laitan missä sillä oli tippa ...

Mitä kauheinta silloin, kun olivat mahalaukun tyhjentäneet, sieltä oli tullut paljon
hienoa hiekkaa. Jimi ei harrasta hiekan syömistä. Ainut vaihtoehto tulee mieleeni
on että se on tullut juodessaan vettä kuralätäköstä.

KIITOKSET :
Jimiä hoitavalle MATTI BEHMILLE ja kaikille jotka olivat mukana leikkauksessa,
antamassa vielä mahdollisuuden elää !!!! Ja vielä kiitos KATI PAANASELLE
hänen ansiostaan Jimi jaksoi ja selvisi yön yli ja pääsi tähän leikkaukseen.

Toipuminen kestää pitkään, mutta päivä kerrallaan se on elettävä....
varauduttava kuitenkin pahimpaan... Yritän kaikkeni että Jimi selviää tästä...

Torstai 20.9.2007
Illalla kotona annoin Jimille ruoan ihan niin kun aina ennenkin.Kahden tunnin
kuluttua syömisestä kuulin kun Jimi vinkui ja ajattelin että se vain näkee unta,
tai että se on Lumi, joka oli vielä meillä hoidossa...mutta kohta kuului yökkäsy
riensin paikalle, vaan mitään yrjöä ei näkynyt. Laitoin sitten Jimin pesuhuoneeseen
että saa olla sielä rauhassa
jos pahaolo iskee...
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Sivujen, tekstien ja kuvien kopiointi kielletty
Copyright © Tiina Väisänen